"Saduilla ja myyteillä on aina ollut ja on edelleen hoitava ja parantava tehtävä. Niitä käytetään menetysten, kriisien ja traumojen käsittelyn välineinä etenkin lapsilla ja nuorilla, mutta myös aikuisilla" (Mäki ja Arvola 2009, s.25).
Sadut lähestyvät lempeästi, sopivan etäältä lapselle vaikeita asioita. Lapsi voi peilata sadusta omaa elämäänsä ja itseään, tai antaa sadun viedä mukanaan, etääntyä hetkeksi kipua tuottavista asioista keräten voimia sadun maailmassa levähtäen.
Lapsi kykenee itsekin sadun kautta käsittelemään omia ongelmiaan ja kehityshaasteitaan, mutta aivan erityisesti turvallisessa vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa -keskustelemalla oman perheenjäsenen, hoitajan, opettajan tai terapeutin kanssa sadun esille nostamista ajatuksista.
Kirjallisuusterapiaa käytetään lasten kanssa sekä ongelmien ennaltaehkäisyyn, että hoitoon ja kuntoutukseen. Lapsille luetaan satuja kirjallisuusterapiassa, mutta myös muissa hoitomuodoissa hyödynnetään satuja. Kirjallisuusterapiassa tuetaan isompia lapsia myös omaan kirjalliseen itseilmaisuun ja pienimpiä sadutetaan.
Kriisityössä katastrofialueilla autetaan lapsia toipumaan menetyksistä ja järkytyksistä sadutuksen ja kuvailmaisun avulla. Kuvat lisäävät vuorovaikutusta - lapsi pystyy kuvailmaisun avulla välittämään traumaattisia kokemuksiaan ja tulemaan kuulluksi, ymmärretyksi. (Palonen 2005, s.23-30, Huttula 2005, s.31-38)
Lapsen oman kuvailmaisun yhdistäminen kirjallisuusterapiaan auttaa lasta ilmaisemaan sadun herättämiä tunteita ja ajatuksia - myös vaikeasti sanallistettavia ja ristiriitaisia mielikuvia. Hoitavissa "kuvatarinaryhmissä" yhdistetään kuvataideterapiaa ja kirjallisuusterapiaa. Keskittyneesti tarinaa kuunnellessa lapsi tekee koskettavia ja voimakkailla tunteilla ladattuja. (Arvola ja Pekkanen 2009, s.162-183)
Lapsen mielikuvitusta ruokkiva satukirjakuvitus auttaa lasta eläytymään satuun ja täydentää satua vivahtein, joita kieli ei vielä tavoita joko lapsen varhaiseen kehitysvaiheeseen ja puutteelliseen sanavarastoon liittyen tai johtuen tai traumojen aiheuttamasta mielen lukkiutumisesta. Kuvat saattavat tavoittaa lapsen tunteita suoremmin kuin sanat, mutta sanojen löytäminen tunteille on kehityksen ja vuorovaikutuksen kannalta tärkeää.
Kuvan ja sanan käyttö, niin lasten luovassa itseilmaisussa kuin mielikuvitusta herättelevän kuvallisen satukirjankin muodossa voimaannuttaa ja eheyttää lasta, sekä edistää symbolisaatiota, jonka kautta lapsen kokemukset saavat muodon ja hahmon, sekä tulevat siedettävämmiksi ja mahdollisiksi käsitellä.
"Nimetty tunne tulee konkreettisempaan muotoon, ja tunteesta saa ikään kuin paremmin otteen" (Lindqvist 2009, s.80).
Lähteet
Arvola P, Pekkanen T. Kuvan ja tarinan kohtaaminen lasten ryhmässä. Sivut 162-183 kirjassa: Satu kantaa lasta, toim. Mäki S, Arvola P. Duodecim 2009.
Huttula K. Kuvan merkityksestä kriisityössä. Sivut 31-38 lehdestä Taideterapia -teemana kriisitaideterapia. Suomen Taideterapiayhdistys ry:n vuosijulkaisu, Forssan kirjapaino, Forssa 2005.
Lindqvist A. Kirjoittaminen itsehoitona ja psykoterapeuttisena menetelmänä. Sivu 80 kirjassa Sanat että hoitaisimme, toim. Ihanus J. Duodecim 2009.
Mäki S, Arvola P. Satu hoitaa lapsen mieltä. Sivu 25 kirjassa Satu kantaa lasta, toim. Mäki S, Arvola P. Duodecim 2009.
Palonen K. Sadutuksesta hyviä kokemuksia Sri Lankan tsunami-alueella. Sivut 23-30 lehdestä Taideterapia -teemana kriisitaideterapia. Suomen Taideterapiayhdistys ry:n vuosijulkaisu, Forssan kirjapaino, Forssa 2005.
Linkkejä
Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry
Suomen Taideterapiayhdistys ry
Suomen Kuvataideterapeuttien liitto