Onko kirjassa onnellinen loppu?
"Sadun loppu, onnellinen tai surullinen on nopeasti ohi. Ne tunteet ja yllykkeet, jotka on voitettu onnellisella lopulla, epäilemättä palaavat" (Cashdan 1999)
Kun kirjaa Kuun ja Auringon lapset on luettu esiopetus ja opetusryhmissä, lapset ovat pitäneet loppua onnellisena. On mielenkiintoista että joidenkin aikuisten näkökulmasta katsottuna loppu ei ole onnellinen, koska lasten vanhemmat eivät palaa enää yhteen. Useimman eron kokeneen lapsen hartain toive on, että vanhemmat palaisivat yhteen, mutta näin tapahtuu varsin harvoin. Arkitodellisuudessa onnellinen loppu merkitsee yleensä sitä, että lapsi saa säilyttää yhteyden molempiin vanhempiinsa, kriisinkin keskellä häntä huomioidaan riittävästi ja hän saa kokee olevansa rakastettu, eikä syypää eroon.
Onnellinen loppu on sadussa lapselle tärkeä, se luo lohtua ja toivoa. Mutta jos onnellinen loppu on kovin tarkoin määritelty ja jää kauaksi lapsen oman maailman todellisuudesta, lohtu voi jäädä vain hetkelliseksi. Sen sijaan mitä avoimemmaksi tai symbolisemmaksi tarinan loppu jää, sitä herkemmin lapsi voi samastua siihen ja löytää onnellisen lopun osatekijöitä omastakin elämästään.
Tässä tarinassa onnellinen loppu ei ole mitenkään epärealistinen, vaan kohtuudella voidaan odottaa, että jokaisen eroperheen vanhemmat pääsisivät jonkinlaiseen sopuun keskenään, vaikka eivät osaisi enää elääkään yhdessä saman katon (tässä taivaan) alla. Onnellista on myös se, että kaksoset, tai lapsen omat vastakkaiset puolet löytävät toisensa ja oman menneisyytensä (kadotetut aarteet), saavuttavat yhteyden molempiin vanhempiinsa ja pääsevät luovuutensa lähteille. Heidän kasvunsa jatkuu, vaikka vanhemmat ovat tehneet omat ratkaisunsa, niin kuin elämä aina jatkuu kipeiden muutosten jälkeenkin.
Kirjallisuutta ja neuvontaa eroon liittyen
vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/vanhempien_ero.php