Narsismista
Niin kuin kasvit kurottavat valoa kohden, niin ihminenkin kääntää kasvonsa kohti omaa valonlähdettään - vauvalle se on äidin rakastava katse, jossa hän kylpee ja peilaa itseään. Miten vauvaan suhtaudutaan, siten hän oppii näkemään itsensä. Vauvan kehitykselle on tarpeen, että äiti tai muu vauvaa hoivaava läheinen ihminen pystyy herkästi eläytymään hänen tarpeisiin ja ymmärtämään niitä. Tämä turvallinen pohja auttaa sietämään edessä olevia väistämättömiä pettymyksiä, joita seuraa siitä tosiasiasta, että kaikki lapsen toiveet ei toteudu. Terveen itsetunnon ja tunteiden säätelykyvyn kehittyminen edellyttää myös selkeitä rajoja, ja lohdutusta pettymyksiin.
Narsistiseen häiriöön voi johtaa paitsi lapsen tarpeiden laiminlyönti, niin myös kyvyttömyys asettaa turvallisia rajoja lapselle. Lapsen täytyy saada kokea, ettei kaikki ole hänen vallassaan, eikä hänen vastuullaan. Rakastavatkin vanhemmat saattavat omista ongelmistaan johtuen tai kriisissä ajautua kyvyttömiksi huomioimaan riittävästi lastaan. Silloin vanhemmat saattavat myös huomaamattaan kohdistaa lapseensa odotuksia, jotka ovat hänelle liikaa -lapsen ei pitäisi joutua kokemaan olevansa vastuussa vanhempiensa hyvinvoinnista. Kun lapsi saa hyväksynnän ja rakkauden ehdoitta, hänen ei tarvitse hakea jatkuvasti ulkoisia todisteita siitä, että hän on riittävän hyvä. Kun lapsen tunteet tarpeet tulevat kohdatuiksi, lapsikin oppii paitsi ymmärtämään itseään, niin myös huomioimaan muita ja kokemaan empatiaa, myötätuntoa.
Narsistinen häiriö liittyy itsetunnon säätelyn vaikeuksiin. Jos itsetunto on pahasti haavoittunut, sen ylläpitämiseen ja suojaksi saatetaan tarvita paljon ulkoisia menestyksen merkkejä, ihailua toisilta ja valtaa. Myötäelämisenkyvyn puute johtaa vaikeuksiin ihmissuhteissa. Myös jatkuva hyväksynnän hakeminen sekä kyvyttömyys kohdata pettymyksiä ja kritiikkiä johtaa epätasapainoisiin ihmissuhteisiin. Suojaksi mitättömyydentunteita vastaan täytyy kokea olevansa välttämätön jollekulle ja hallita tätä -tai sitten kokea itse olevansa jotain suurta. Joskus se voi vaatia itsensä korostamisen ja ihailun hakemisen lisäksi muiden vähättelemistä tai hakeutumista "suureksi" koetun ihailunkohteen valokeilaan. Vaihtoehtoja mitättömyyden ja suuruuden välillä on vaikeaa löytää. Kokemus itsestä heilahtelee laidasta laitaan. Pienikin pettymys voi romahduttaa itsetunnon pohjalukemiin. Narsistiseen häiriöön liittyy äärimmäinen loukkaantumisherkkyys, jonka suojaksi osa kehittää kovan pinnan.
Sanaa "narsisti" käytetään usein haukkumasanana ja sanalla "narsismi" viitataan arkikielessä usein hankalaksi koettuun henkilöön. Narsismilla psykoterapian kielessä on erilaisia merkityksiä - se voi yksinkertaisesti viitata itsetunnon säätelyyn, jossa "terve" ja "sairas" narsismi ovat saman jatkumon ääripäät ilman selkeää kahtiajakoa tai se voi viitata normaaliin kehitysvaiheeseen. Narsistisesta häiriöstä kärsivä saattaa kylvää kärsimystä ympärilleen niin perheessään kuin työyhteisössäänkin -kiusata, kadehtia ja käyttää valtaa väärin, jopa laista piittaamatta. Toisaalta hän saattaa olla myös hiljainen, herkkä ja miellyttämishaluinen tarkkailija, joka vertailee jatkuvasti itseään epäedullisella tavalla muihin.
Heikosti kypsyneestä tai haavoittuvasta itsetunnosta kärsivä ihminen kantaa jatkuvasti taakkanaan häpeän ja kateudentunteita, jotka saattavat olla toimintakykyä lamauttaviakin saadessaan yliotteen. Nämä tunteet kuuluvat silti normaaliin inhimilliseen tunneskaalaan, ei pelkästään "narsisteille". Narsistisesta häiriöstä kärsivälle ei ole apua "narsistiksi" nimittelystä -päinvastoin, se saa hänet usein vain puolustuskannalle. Sitä paitsi diagnoosin teko kuuluukin vain ammatilliseen arviointiin tai hoitosuhteeseen, jossa diagnoosille on lääketieteelliset ja eettiset perusteet. Ilmiön tiedostaminen voi kuitenkin auttaa ymmärtämään ihmissuhdeongelmia ja suojautumaan, asettamaan rajoja -huonoa käytöstä ei tarvitse sietää vaikka sille olisi selitys. Enemmän hyötyä jokaiselle on kuitenkin ongelmallisissa ihmissuhteissa ja vuorovaikutustilanteissa oman osuutensa ymmärtämisestä kuin toisen, koska itseään voi muuttaa, toista ei.
Narsistiseen häiriöön voi saada apua psykoterapiasta, mutta yleensä avuntarve tunnistetaan vasta silloin kun ihmissuhteissa ajaudutaan kriiseihin, tai pettymykset romahduttavat itsetunnon ja laukaisevat masennuksen. Lievemmistä ongelmista kärsivät voivat myös eheytyä hyvien ihmissuhteiden, mielekkään työn tai muun itsensä toteuttamisen kautta ja itsetuntemustaan kehittämällä. Itsetutkiskelu ja näkökulman avartaminen voi toteutua terapiasuhteen ohella myös luovan itseilmaisun tai taide-elämysten kautta. Taide on kuin peili joka heijastaa todellisuutta sen eri ulottuvuuksissaan. Taiteen kautta voi kokea uudestaan, korjata ja kasvaa. Muutos on mahdollinen aina kun ihminen itse sitä haluaa ja on valmis työskentelemään sen eteen, vaikka se tekisi kipeää.
Kirjallisuutta narsismista:
Myllärniemi J. Narsismi -vamma ja voimavara. Kirjapaja 2006, 2008.
Keltikangas-Järvinen L. Hyvä itsetunto. WSOY 1994.
Miller A. Lahjakkaan lapsen draama. WSOY 1996.