Narkissos-myytti

Taru kauniista Narkissos-nuorukaisesta kuuluu muinaisen Kreikan mytologiaan. Siitä on kerrottu ja kirjoitettu lukuisia versioita muunnelmineen, mutta tunnetuin lienee peräisin ajanlaskumme alusta, roomalaisen runoilijan Ovidiuksen kynästä, teoksesta "Muodonmuutoksia".

Narkissos kuvataan joenjumala Kefissoksen ja nymfi Liriopen kauniiksi ja viehättäväksi lapseksi, johon kaikki rakastuivat tämän varttuessa nuorukaiseksi. Narkissoksella oli kuitenkin kova sydän eikä kukaan saanut häneltä vastarakkautta.

Ekho nymfi toisteli kaikuna hänen sanojaan ja tuli kylmästi torjutuksi kuten kaikki muutkin ihailijat. Ekho kuihtui ja haihtui surusta niin että hänestä jäi jäljelle vain ääni. Jumalatar Nemesis kosti Narkissokselle hänen aiheuttamansa kärsimykset ja johdatti pojan rakastumaan onnettomasti.

Narkissos kumartui lähteelle juomaan ja lumoutui nähdessään vedenpinnassa kauniin kuvajaisensa. Kun Narkissos hymyili, tuo kaunis kuvakin hymyili, ja kun Narkissos yritti suudella sitä, sekin kurotti kohti Narkissosta heidän kuitenkaan koskaan tavoittamatta toisiaan. Narkissos rakastui palavasti ja riuduttavasti omaan peilikuvaansa jääden sen vangiksi.

Vihdoin Narkissos kuoli lähteelle ja hänen siskonsa löysivät paikalta vain keltavalkoisen kukan, joka nimettiin Narkissokseksi.